Verkon Toisella Puolen – Sarianne Vallioniemi

Julkaistu Kategoria(t): Ajankohtaista kentältä, Verkon Toisella Puolen, Yhteistyöt Ei kommentteja artikkeliin Verkon Toisella Puolen – Sarianne Vallioniemi

Verkon Toisella Puolen on Finpadel Blogin vieraskynäosio, jonka tarkoituksena on tarjota padelisteille erilaisia näkökulmia lajista ja siihen liittyvistä teemoista. Kirjoittajat, sisältökokonaisuudet sekä aiheet vaihtelevat jatkuvasti ja kirjoittajana voi toimia kuka tahansa lajista kiinnostunut.

Takaisin pelikentille

Siitä on mennyt hetki, kun viimeksi olen ollut padelkentällä ja pelannut silleen ”oikeesti”, sellaisella tasolla ja liikkeellä mitä tiedän, että mun kroppa pystyy tuottamaan. Siitä taitaa olla noin puoli vuotta, riippuu vähän miten lasketaan, tai itseasiassa siitä on lähemmäs 9 kuukautta. Aika lentää. Samaan aikaan se on todella pitkä aika ja samaan aikaan tuntuu, että se oli just eilen, kun mä olin vielä kisaamassa. Lopetin kisaamisen tosi varhaisessa vaiheessa raskautta, koska pahoinvointi oli aika paha, oksetti kun syke nousi. Sitten kun se väistyi, ei enää tuntunut hyvältä mennä kentälle, mua pelotti, että vauvalle sattuu jotain.

Ajatus kentälle paluusta on rehellisesti sanottuna jännittänyt aivan kamalasti. Ja ensimmäiset 10 minuuttia osoitti, että varovasti on lähdettävä liikkeelle.  Samalla olen tietysti jo odottanut kuumeisesti, että pääsen pelaamaan ja treenaamaan! Tässä samalla kun olen opetellut vauvan kanssa uutta arkea, on tullut käytyä myös keskustelua itseni kanssa siitä, että mitä mä olen nyt kun mukana kulkee maailman suloisin ja ihanin sidekick.

Asiat on muuttunut, mutta pitääkö kaiken muuttua? Eihän äitiyden kuitenkaan pidä lopettaa äidin elämistä, ja usein lapsella on myös osallistuva isä. Lapsi on lahja, joka rikastuttaa vanhempien elämää eikä sido vanhempia kotiin. Näin olen aina ajatellut ja onneksi Robi on tästä kotona muistuttanut. Kotiin on nimittäin helppo jäädä ”turvaan”, koska siellä kaikki on helpompaa. Näin mäkin tunsin vahvasti, ja ”ihmisten ilmoille” lähteminen jännitti aivan sairaasti. Jännittää vieläkin, mutta ei samalla tasolla.  

Mutta kun kotoa uskaltautui lähtemään liikkeelle, tuntui se ihanalta ja siitä sai todella paljon energiaa. Myös se, että uskalsin ottaa taas padelmailan käteen antoi todella paljon lisää virtaa.  

Mun padelistin itseluottamus kaipaa nyt vaan melkoista herättelyä ja boostaamista. Uskallusta kohdata itsensä vajavaisena ja heikkona. Ja rohkeutta mennä näyttämään tämä myös kavereille kentällä. Nyt en voi muuta, kuin antaa ajan tehdä tehtävänsä palautumisen kanssa.

Olen päässyt nyt muutamia kertoja kentälle kokeilemaan miltä se pallon lyöminen tuntuu. Ja luoja se tuntuu hyvältä! Olen päässyt kentälle ja saanut vain keskittyä siihen miltä padel-minästä tuntuu. Ekalla kerralla kun olin tunnin pallottelemassa, vauva oli tuolloin Robin kanssa ja kaikki me oltiin tuon tunnin päästä vielä hengissä. Sitten pääsin treenaamaan Robin kanssa tunniksi ja vauva nukkui tuon ajan kiltisti rattaissa. Tästä rohkaistuneina sovittiin pelit, jossa me molemmat oltiin kentällä. Noh, vauva päätti herätä kesken pelien, mutta sitten sovellettiin ja yksi jos toinenkin kävi vauvaa hoitamassa. Kaikki kuitenkin viihtyi ja kaikki meni hyvin, vaikka koko homma jännitti mua aluksi.

Mutta jos palataan mun pelaamiseen ja kentille paluuseen. Matkaa on vielä siihen, että kisaamaan tai koville pelikentille on mitään asiaa. Eikä se haittaa. On ollut kuitenkin ihana huomata, että jostain selkärangasta ne lyönnit tulee ja jokin intuitio johti mua kentällä. Liikkuminen kentällä on vielä aika hassua, kun jännittää ja pelkää, että pystyykö ja voiko jokaiseen palloon vielä mennä niin, että mitään ei satu tai mene rikki. Osan palloista jätän hakematta, koska itseä ei ole järkeä rikkoa. Tässä vaiheessa palautumista olenkin ajatellut, että nyt on vain tärkeä löytää positiivisia kokemuksia kentällä hyvässä seurassa. Ja voi mikä voima sillä onkaan, kun verkon toisella puolella pelikaveri kannustaa ja sanoo kivoja asioita. Kiitos siitä! ❤

Positiivisen asenteen aion antaa takaisin myös muille. Kannustaa, rohkaista ja hurrata onnistumisista. Se ei ole keneltäkään pois. Padel on kuitenkin ihanin turha asia, jota saan etuoikeutetusti harrastaa hyvissä puitteissa ja ihanassa seurassa. Padelin voi ottaa tosissaan olematta liian totinen. Aivan kuten mailasta on pidettävä kunnolla kiinni, mutta jos puristetaan liikaa, koko kroppa jännittyy eikä pelistä tule mitään.

Itseluottamukseeni, tuoreena äitinä ja kentille palailevana padelistina, vaikuttaa niin moni asia. Positiiviset kokemukset ja onnistumiset. Oma henkinen tila, millaisella asenteella astelen häkkiin tai vaunujen kanssa kauppaan. Miten suhtaudun virheisiin tai kurkku suorana huutavaan vauvaan. Miten olen saanut nukuttua. Millaista palautetta ja kannustusta saan ympäriltä. Ja ennen kaikkea miten puhun itselleni noissa hetkissä. Toivon, että voin pitää sen lapsenomaisen ilon ja naurun kentällä tästä eteenpäin. Ilon siitä, että ylipäätään voin pelata ja naurun, joka luo hyvää energiaa.

On ollut ihana huomata, että oma mieli on nyt ollut todella positiivinen kentällä ollessa. Tämä on siivittänyt onnistumisiin, kun olen antanut itselleni luvan ja tilan virheille. Nyt odotan taas innolla seuraavaa kertaa, kun pääsen kentälle. Odotan myös sitä fiilistä mikä tulee liikkumisesta ja treenaamisesta. Vaikka vauvaa on ihana halia ja tuoksutella kotona, niin on ihanaa olla myös hetki padelisti. Eikä se ole keneltäkään pois. Päinvastoin, omien juttujen jälkeen jaksaa olla hauska ja energinen äiti.

Mutta kysymykseen, milloin palaan kisakentille, en osaa vielä vastata. Halu palata pelikentille on suuri.❤ Vielä en ole osannut ajatella tai edes asettaa minkäänlaisia tavoitteita. Eikä rehellisesti vielä ole edes sen aika. Mutta se kilpailija, joka minussa elää heräsi, kun minulle sanottiin yksi lause. ”Sun täytyy olla parempi mitä pois jäädessä”. Uhka vai mahdollisuus? Kovaa on treenattava, jos haluan takaisin pelaamaan meidän kärkinaisten kanssa. Jos se edes tuntuu enää sellaiselta mihin haluaa tunteja laittaa. Aika näyttää. Otetaan nyt kuitenkin päivä kerrallaan, nukutaan ja mennään eteenpäin.

Ihanaa joulun aikaa jokaiselle, hyviä pelejä ja nähdään hallilla! ❤

Lämpimin terveisin,
Sarianne

Kirjoita kommentti