Verkon Toisella Puolen – Raimo Stefanov

Julkaistu Kategoria(t): Fysiikkavalmennus, Verkon Toisella Puolen, Vieraskynä Avainsanat: , , Ei kommentteja artikkeliin Verkon Toisella Puolen – Raimo Stefanov

Verkon Toisella Puolen on Finpadel Blogin vieraskynäosio, jonka tarkoituksena on tarjota padelisteille erilaisia näkökulmia lajista ja siihen liittyvistä teemoista. Kirjoittajat, sisältökokonaisuudet sekä aiheet vaihtelevat jatkuvasti ja kirjoittajana voi toimia kuka tahansa lajista kiinnostunut.

Miten padel kentällä liikutaan?

Tässä kirjoituksessa käsittelen padelin liikkumista ja lajin yleisimpiä liikkeitä fysiikkaharjoittelun näkökulmasta. Tekstissä kerrotut asiat perustuvat pääosin omiin havaintoihini lajista, sekä lajivalmentajien kertomiin teknisiin ja taktisiin yksityiskohtiin. Ennen kuin käsitellään millaista liikettä padel kentällä tapahtuu, on hyvä tiedostaa lajin liikkumisen realiteetit. Padelkenttä on kooltaan 20 x 10 metriä, eli yhden joukkueen pelialue on 10 x 10 metriä. Tyypillisesti pelaajat liikkuvat vain toisella puolella joukkueensa pelialuetta, jolloin yhden pelaajan pelialueen voidaan todeta olevan kooltaan pääsääntöisesti noin 5 x 10 metriä. Kyseessä on siis suhteellisen pieni alue, jonka sisällä siirtymät ovat pituudeltaan enimmilläänkin vain muutaman askeleen mittaisia. Vaikka siirtymät kentällä ovat lähtökohtaisesti lyhyitä, on peli silti usein melko nopeatempoista ja pelaajat liikkuvat omalla pelialueellaan eri suuntiin, erilaisia nivelkulmia ja peliasentoja hyödyntäen. 

Kuva: Aleksi Hietava

Tyypillisesti syöttövuorossa olevan joukkueen pelaajat aloittavat pisteen verkon läheltä ja vastaanottavan joukkueen pelaajat takakentältä. Syötön antamisen jälkeen roolit saattavat kuitenkin vaihtua useamman kerran pisteen aikana ja monesti liikkumista tapahtuu paljon myös sivuttaissuunnassa. Padelissa onkin mielestäni kaksi tyypillistä peliasentoa, jotka vaihtuvat pelaajan sijoittumisen mukaan. Verkon läheisyydessä seistään usein pystymmässä asennossa, jolloin polvi ja lonkkakulmat ovat suurempia. Tämä johtuu siitä, että verkon läheisyydessä pallot ovat lyöntihetkellä usein korkeammalla kuin takakentällä, sillä ne ovat juuri ylittäneet verkon, joka on korkeudeltaan 88 senttimetriä. Takakentällä peliasennot sen sijaan ovat usein matalampia, sillä palloa lyödään usein sen ollessa lähempänä alustaa, jolloin pelaajan on syytä käyttää pienempiä polvi ja lonkkakulmia saadakseen oman painopisteensä alemmas ja näin ollen lähemmäs palloa. Molempia peliasentoja yhdistää muutama teema: Lyöntiasennon tulisi olla vahva ja tasapainoinen, jotta lyönti onnistuisi mahdollisimman hyvin ja pelaaja olisi lyönnin jälkeen mahdollisimman nopeasti valmis seuraavaan lyöntiin.

Padel-lyönnin aikana tärkeimmät liikesuunnat ovat ylä- ja keskivartalon rotaatio eli kiertosuunnan liikkeet, sekä alavartalon eteenpäin suuntautuva, lineaarinen liike. Pelaajan taitotaso, asema kentällä ja lyöntivalinnat määrittävät tarkemmin liikkeiden tarkan kulman, mutta jos mietitään yleisesti lyöntiliikettä padelissa, voidaan todeta näiden liikesuuntien toistuvan oikeastaan kaikissa lyönneissä. Lyöntien välissä ja niitä valmistellessaan pelaaja liikkuu usein joko eteenpäin tai sivuttain. Kun pelaaja pitää asemansa, hän liikkuu usein lyöntien välissä sivuttain ja vaihtaa suuntaa ollakseen mahdollisimman hyvässä asemassa seuraavaa lyöntiä varten. Kun pelaaja siirtyy takakentältä verkolle, hän liikkuu etuperin. Kun pelaaja valmistautuu ylälyöntiin, ja siksi liikkuu kauemmas verkosta, liikkuu hän usein sivuttain, sillä lyönti suoritetaan usein vapaan käden kylki kohti verkkoa. Lyöntiä valmistellessaan pelaaja tekee usein split-stepiksi kutsutun pienen hypähdyksen. Näitä hypähdyksiä tapahtuu siis pelissä satoja.

Mitä padel pelaajan tulisi harjoitella kentän ulkopuolella?

Padelin, kuten monen muunkin lajin fysiikkaharjoittelun tulisi olla monipuolista ja pelaajan heikkouksia vahvistavaa. Padelpelaaja tarvitsee jonkin verran voimaharjoittelua vaikka kyseessä onkin enimmäkseen taitolaji. Liikkuvuus, tasapaino, räjähtävyys, nopeus ja kehonhallinta ovat ominaisuuksia, joita tulisi sisältyä padelpelaajan fysiikkaharjoitteluun, ikään ja taitotasoon katsomatta. 

Padelistille tärkeää on kevyen iskutuksen sietokyky. Vahvat ja elastiset nilkat ja jalat auttavat ottamaan toistuvaa iskutusta vastaan pelissä. Matalatehoinen plyometrinen harjoittelu tulisi siis olla osana jokaisen padel pelaajan harjoittelua. Yksinkertaisimmillaan se voi olla hyppynarun hyppimistä tai viivahyppyjä joissa vaihdetaan suuntaa. Minulla ei varsinaisesti ole padelin urheiluvammoista dataa, mutta monesti hallilla näkee ihmisillä jääpusseja nilkan alueella ja konsultoimieni lääkäri tahojen mukaan padelissa yleisiä ovat pohkeen, nilkan ja jalkaterän alueen vammat.

Treenit kannattaa tehdä myös ilman kenkiä, sillä tällöin pelaaja saa enemmän palautetta lattiasta ja sitä kautta omista kehon asennoista ja kehonhallinnasta voi tulla parempaa. “Kengät muuttavat erityisesti jalkaterien kuormitusta. Mitä jäykemmät ja paksupohjaisemmat kengät, sitä enemmän kävely tapahtuu niin sanotusti tasapohjaisena ja sitä heikommin pystyasennon hallinnan edellyttämä yhteys jalkapohjasta aivoihin toimii” (https://www.terveyskirjasto.fi/tju00202). Itse olen joskus kuullut treenien tekemistä kengät jalassa verrattavan näppäimistöllä kirjoittamiseen toppahanskat kädessä.

Coach Raimo valmentaa mm. padelpalaaja Joni Luolamaata.

Alavartaloa kannattaa harjoittaa monipuolisesti. Monesti kuulee palloilulajeissa olevan tärkeää harjoittaa takaketjua. Olen tästä samaa mieltä, mutta aivan yhtä tärkeää on harjoittaa kaikkia alaraajan lihaksia, sillä pelatessamme tarvitsemme voimaa myös kehon etupuolen lihaksilta. Alavartalon voimaa tulisi harjoitella sekä suuria, että pieniä polvikulmia hyödyntäen. Vaikka alavartalon lineaarinen ja lateraalinen nopeusharjoittelu lyhyillä 5-10 metrin matkoilla, sekä erilaiset suunnanmuutos ja ketteryysharjoitteet ovat tärkeä osa padel fysiikkaharjoittelua, on myös vertikaalisen suunnan liikkuminen tärkeää padelissa. Moni liike kentällä tapahtuu yhden jalan varassa, eli erilaiset yhdellä jalalla tehtävät harjoitteet ovat padel pelaajalle tärkeitä.

Keski ja ylävartalon kiertosuunnan liikkeiden vahvistaminen ja hallinta on tärkeä osa padelin fysiikkaharjoittelua. Erilaiset selän kiertosuunnan liikkuvuusharjoitteet auttavat pelaajaa liikkumaan kentällä vapaammin lyöntien aikana ja säästävät alaselkää liialliselta kuormitukselta. Padelistin yleisiä vaivoja tai vammoja ovat myös olka- ja kyynärnivelen ongelmat edellämainittujen alaraajavaivojen lisäksi. Usein vammojen taustalla on liian yksipuolinen tai kova nivelen kuormitus. Paras tapa ennaltaehkäistä nivelten vaivoja tai vammoja onkin nivelen monipuolinen ja riittävä kuormittaminen kentän ulkopuolella. Toisin sanottuna voimaharjoittelua tulisi tehdä kaikkiin nivelen liikesuuntiin. Esimerkkinä olkanivel, jota kannattaa harjoittaa työntö ja veto suuntiin eri kulmista ja kiertäen ulos ja sisäänpäin, loitonnuksia ja lähennyksiä unohtamatta.

Mikäli olet kiinnostunut harjoittelemaan kentän ulkopuolella tekstissä kuvatuin tavoin, on hyvä vaihtoehto Padel fysiikka nettivalmennus. Linkin takaa löydät lisätietoa ja ohjeet miten pääset mukaan.

Hyviä treenejä ja muistakaa pitää huolta kehostanne! 

¡Vamos!

Coach Raimo Stefanov

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.