“Relax, Recharge and Reflect. Sometimes it’s OK to do nothing.”

Published Categorized as Kuntoutus, Tennis & Wellnes by Veera No Comments on “Relax, Recharge and Reflect. Sometimes it’s OK to do nothing.”

Olen ollut onnekas, kun 35 vuoden aikana ja kuitenkin lähes koko elämäni urheilleena olen käytännössä välttynyt suuremmilta loukkaantumisilta pieniä rasitusvammoja lukuun ottamatta. Aktiivisena ihmisenä, jonka työpäivät täyttyvät fyysisestä työstä, omista harrastuksista ja ihmiskontakteista, muutos tämän hetkiseen tilanteeseen on valtava. Yhtäkkiä olet keppien kanssa kiinni kotona, etkä pääse poistumaan yksin edes kauppaan tai ulos ilman apua. Onnekseni tiedän, että kaikki tämä on väliaikaista ja hetkellistä. Varmasti ja toivottavasti tästä tulee myös jollain tavalla hyvä ja opettavainen kokemus, kun asiaa miettii myöhemmin tulevaisuudessa. 

Nyt kun vapaata aikaa on paljon, niin tilanne laittaa myös ajatukset myllerrykseen oman pään sisällä. Omalla kohdalla tämä loukkaantuminen ei ainoastaan vaikuta omiin peleihin, mitkä ovat toki isossa mittakaavassa pieni, mutta henkisesti tärkeä juttu, vaan hyvin suuresti myös työhön ja sosiaaliseen elämään. Tennis ja padel ovat tärkeä osa minua ja mun identiteettiä, mun työtä ja mun elämää. Kun kroppa toimii työvälineenä, kuten se valmentajan työssä toimii, asettaa se vielä pientä ylimääräistä stressiä toipumiseen. Täytyykin kyllä nostaa hattua kilpaurheilijoille, jotka käyvät läpi useita loukkaantumisia uriensa aikana. 

Osallistuin “Naiset Vaikuttajina liikunnan pelikentillä” -koulutukseen, jossa meidän tuli listata sanoja ja asioita, jotka kuvastavat “minua” sekä mun “henkilöbrändiä ja identiteettiä”. Nyt kun katson tuota kirjoittamaani listaa,  niin ensimmäisinä listaaminani asioina olivat mm. tennisvalmentaja, padel, tennis, urheilu, hyvinvointi ja niin edelleen. Nyt jalka paketissa kotona ollessani olen käytännössä joutunut luopumaan lähes kaikista noista juuri aikaisemmin mainitsemistani asioista. Yhtäkkiä en enää olekaan tennisvalmentaja, padelpelaaja ja urheilija, vaan nämä kaikki “identiteetit” on otettu minusta pois ainakin hetkellisesti. Mitä ja kuka minä siis olen ja mitä jää jäljelle? 

Olenhan näiden aikaisemmin mainitsemani asioiden lisäksi myös nainen, vaimo, tytär, sosiaalinen, kouluttautunut, reipas, iloinen, luova jne. Tällä hetkellä joudun siis rakentamaan omaa identiteettiäni ihan eri asioiden varaan kuin normaalisti. Pienestä asti olen ollut se “tennistyttö” ja moni asia on määritellyt minua  sen kautta niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Toivottavasti myös loukkaantumisen jälkeen osaan arvostaa näitä muita ominaisuuksia ja asioita vielä vahvemmin. Ehkäpä löydän myös jotain aivan uutta itsestäni, joka on vuosien aikana hautautunut muiden asioiden varjoon tai en ole osannut tiedostaa sen olemassaoloa. Samankaltaisia asioita käy varmasti läpi myös moni muu päivittäin omassa elämässään. Tämä on hyvin tyypillistä erityisesti myös entisille ammattiurheilijoille uran loppuessa. 

Leikkauksen jälkeen ensimmäisen reilun viikon aikana olen kuitenkin selvinnyt yllättävän hyvin, vaikka arki onkin hetkellisesti siirtynyt neljän seinän sisälle. Päivittäiset kevyet jumppahetket joko taloyhtiön kuntosalilla tai omassa olohuoneessa, blogin kirjoittaminen ja muut pienet jutut rytmittävät päivää hyvin. Täytyy myös myöntää, että olen löytänyt Netflixin aivan uudella tavalla! Annankin itselleni mahdollisuuden siihen potematta huonoa omaatuntoa, etten ole koko ajan touhuamassa jotain “tärkeää” tai “hyödyllistä”.  Tämäkin on tulevaisuutta ajatellen arvokas oppi, koska normaalisti hieman suorittajahenkisenä tyyppinä on pakko olla koko ajan tekemässä jotain ja olla tulossa tai menossa jonnekin! Toipumisajan motto onkin – “Relax, Recharge and Reflect. Sometimes it’s OK to do nothing.”

PS. seuraavaksi aion kokeilla pitkästä aikaa akryyliväreillä maalaamista! Lapsena nautin suuresti luovista aineista ja kuvaamataito olikin yksi lempiaineista koulussa. 

Leave a comment

Your email address will not be published.