Padel vai Tennis, tai miksei molemmat?

Published Categorized as Kuntoutus, Tennis & Wellnes by Veera No Comments on Padel vai Tennis, tai miksei molemmat?

Törmään itse ja varmasti moni muukin ex-tennispelaaja usein kysymykseen “Oletko nyt siirtynyt ihan kokonaan padeliin?”.  Itseäni tämä kysymys hieman huvittaa, tai jos rehellisiä ollaan, niin jopa hieman ihmetyttää ja ärsyttää. Koen saaneeni yhden hienon harrastuksen lisää elämääni enkä siirtyneeni mihinkään. Tennis on ollut mulle lapsuudesta asti “se juttu” ja päätyöni on kuitenkin tenniksen parissa, ja vietän kentällä aikaa helposti yli 20h viikossa, joten kyllä tennis on edelleen itselleni se ykkönen, jos niin miettii. Kieltämättä omat vapaa-ajan pelitunnit ovat olleet suurempia padelissa kuin tenniksessä viime vuosina, mutta tähän on monia syitä. Viime vuoden aikana muun muassa polvi tuntui paremmalta padelissa kuin tenniksessä, joten sitä tuli pelattua enemmän ihan jo senkin takia. Pelikavereitakin löydän nykyään padelissa paremmin ja pelejä on usein helpompi sopia kuin tenniksessä. 

Tenniksessä minua on aina viehättänyt tunne. Se tunne kun voit lyödä palloa rennosti, saat puhtaita osumia ja tuntuu kuin voisit tehdä pallolle mitä vaan!

Tenniksessä minua on aina viehättänyt tunne. Se tunne kun voit lyödä palloa rennosti, saat puhtaita osumia ja tuntuu kuin voisit tehdä pallolle mitä vaan. Moni muistaakin minut jo lapsena lyömässä krossilyöntejä tuntitolkulla. Harjoittelu perustuikin pitkälti toistoihin ja vielä kerran toistoihin. Siitä sain ja saan vieläkin suurimmat “kicksini” tenniksessä. Tiedän, että tähän ei ihan kaikki yhdy. Eniten ärsyttää huonot epäpuhtaat osumat ja myöhässä olevat lyönnit. Toki häviäminen myös harmittaa, sitä en kiellä!

Koen, että tenniksessä olen saavuttanut jo oikeastaan kaiken ja vähän enemmänkin kuin mistä olen haaveillut ja varmasti myös saavuttanut oman korkeimman potentiaalini pelillisesti. Tiedän, etten tule koskaan pääsemään enää samalle tasolle, jolla parhaimmillani olin, ja olen sen pitkin hampain hyväksynyt ja se on täysin luonnollista. Toki aina voi asettaa pieniä tavoitteita ja niitä on hyväkin asettaa, jotta harrastaminen on mielekästä. Tenniksessä pieniä tavoitteita itselläni on esimerkiksi senioritenniksen puolella ja olisi muun muassa hienoa päästä edustamaan Suomea seniorimaajoukkueessa joskus tulevaisuudessa. Juuri tällä hetkellä kun kuntoutus on siinä vaiheessa, että opettelen uudelleen kävelemään enkä saa poljettua edes kuntopyörää, niin mikä tahansa pallopeli kuulostaa ja tuntuu hyvin etäältä ja haastavalta. Tässä vaiheessa ei oikeastaan voi kuin luottaa prosessiin ja uskoa, että joku päivä vielä pääsee takaisin kentälle ja nauttimaan taas pelaamisesta ja pystyisin saavuttamaan omat pienet tavoitteeni.

Padel puolestaan on uusi laji, jossa on paljon vielä opittavaa, kehitettävää ja koettavaa. Melkein joka pelikerran jälkeen huomaa oivaltaneensa jotain uutta ja huomaa myös helposti omia puutteita. Padelissa en ole kuitenkaan löytänyt samanlaista rakkaussuhdetta krossipallotteluun kuin tenniksessä, vaan siinä itse peli ja sen taktinen puoli on se mikä vetää puoleensa ja viehättää. Myös parin kanssa pelaaminen yhteen on hyvin tärkeässä roolissa padelissa ja se tuo siihen myös mielenkiintoisen aspektin – ja siitä voi parhaillaan muodostua mahtavaa tiimityötä. Tästä aiheesta Ville Tuomi kirjoittkin juuri hyvän postauksen Finpadelin blogiin, joka kannattaa lukea!

Meillä Emman kanssa tiimityö on aina toiminut hienosti ja pelaaminen on ollut hauskaa ja palkitsevaa! On tärkeää, että parit pelaavat hyvin yhteen, mutta myös täydentävät toisiaan sopivasti!

Padelissa varmasti monia houkuttaakin juuri se,  kuinka nopeasti pääsee itse pelin makuun kiinni. Tenniksessä tarvitaan useampia vuosia harjoittelua ennen kuin pelistä tulee käytännössä yhtään mitään. Tekniikka on melko haastava ja pallottelu on aluksi varsin vaikeaa. Kun pallottelu ja peli alkaa sujumaan, laji muuttuu myös sitä kautta hauskaksi ja palkitsevaksi kaikille osapuolille. Onneksi tenniksessä on lisätty myös matalan kynnyksen kilpailemista erilaisten hallisarjojen ja liiton kisojen kautta sekä otettu käyttöön helpompia palloja aloittelijoille. Padelissa aloittelijakin pääsee jo muutaman tunnin jälkeen helposti mukaan peliin ja laji muuttuu sitä kautta mielekkääksi. Monet hallit järjestävät erilaisia hallisarjoja, joissa tasosta riippumatta kuka tahansa pääsee kokeilemaan kilpapelaamista ja saa erilaisia vastuksia. Liiton kisoihinkin voi osallistua nykyään monessa eri sarjassa, kunhan vaan hoitaa lisenssin kuntoon. 

Padeliin valuu paljon tennistaustaisia pelaajia, koska onhan se melko hyvä pohja lajille. Meillä tennispelaajilla on usein vahvat lentolyönnit ja iskulyönnit joilla pyrimme ratkaisemaan pisteitä vähän turhankin innokkaasti. Seinät ovat aluksi monille meistä täyttä hepreaa ja palloa ei paljoakaan uskalla eikä malta päästää seinään. Meitä tulisikin vähän hillitä ja pidätellä, jotta malttaisimme pelata rauhassa ja laittaa palloa kenttään odottaen oikeaa tappopaikkaa. Uudet pelaajat ilman sen suurempaa mailapelitaustaa rakentavatkin usein pelinsä varmuuden ja puolustamisen kautta. He harjoittelevat, hiovat tekniikkaa ja seiniä useita tunteja. Se mitä ei kuitenkaan nopeasti opi on peliäly ja pelin lukeminen. Treenipeleistä tuleekin melkein aina hauskoja kamppailuja, kun pelaajat erilaisista taustoista pääsevät mittelemään vahvuuksillaan ja erilaisilla pelityyleillä. 

Padel on ennen kaikkea PELI ja varsinkin tiimipeli, jossa kaikilla neljällä pelaajalla on oma tärkeä roolinsa!
Joskus ihmetellään mitä kentällä oikein tapahtuu…

Tenniksen, sulkapallon, squashin ja pingiksen historia on pitkä ja ne ovat olleet suosittuja mailapelejä Suomessa jo hyvin kauan. Nyt melko uutena lajina padel on rynnännyt vauhdilla Suomeen ja tärisyttänyt hieman mailapelien marssijärjestystä. En koe kuitenkaan, että padel olisi tällä hetkellä pois tenniksestä vaan päinvastoin. Saa kuitenkin nähdä mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä ja mihin suuntaan lajit kehittyvät. Padelilla on suuri buumi menossa tällä hetkellä ja kenttiä ilmestyy hurjalla vauhdilla, joten myös tenniksen tulee keksiä jotain millä pysyä aallonharjalla ja pitää harrastajat lajin parissa. On myös hienoa nähdä kuinka yhä useampien tennishallien yhteyteen rakennetaan padelkenttiä ja tuodaan näitä lajeja ja harrastajia yhteen. Mikä sen parempaa kuin pelata molempia!

Itse ainakin aion pitää molemmat lajit elämässäni hyvinä harrastuksina ja osittain myös työnä, kunhan taas kentälle pääsen! Molemmissa lajeissa on omat houkutuksensa ja omat haasteensa, mutta ovat kyllä ihan mielettömän hauskoja! En siis ole “siirtymässä mihinkään” vaan olen varmasti molemmissa lajeissa mukana tavalla tai toisella vielä pitkään! 🙂

Leave a comment

Your email address will not be published.